Haikon Viini-ilta

Rouva ilmoitti tuossa joku viikko takaperin halun tutustua paremmin Isänmaan maakuntien tarjontaan. Itse jäin viime Saksan reissun jälkeen kaipailemaan majatalotyyppisiä majoitusliikkeitä, jossa kaikki palvelut olisivat saman katon alla. Kuriositeeteista hyvä ruoka, juoma ja palvelu olisivat imperatiivisia ja edullinen hinta sekä liikuntamahdollisuudet bonus. Autolla reissussa on kätevää, kun kaikki palvelut järjestyvät saman parkkiruudun ympärille.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Googlettelin hieman Suomen tarjontaa. Mieleen tuli ensin Vuokatin Katinkulta. Kävin siellä joskus pienenä. Muistelen nähneeni altaaseen upotetun baarin, missä kyyppari pystyi kuivin jaloin tarjoilemaan limonaadia janoisille liikkujille.

Tarkempien tutkimusten jälkeen Katinkulta paljastui S-ryhmän paikaksi, joten hyvän ruoan, palvelun ja juoman saisi unohtaa. Alueella on vuokrattavia mökkejä, mutta silloin hinta pompsahti pilviin.

Lapista löytyy tähän aikaan vuodesta hyviä ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia, sekä vielä ihan kohtuu hinnat. Ongelmaksi Lapissa kuitenkin muodostuu ravintolapalveluiden heikko taso. Vaikka ketjut voi vielä välttää odottavat ranskanperunat lautasen reunalla melkein paikassa kuin paikassa.

Päädyin lopulta lueskelemaan kartanoista ympäri Suomea. Vuodesta 2004 on Porvoossa Haikon kartanolla järjestetty teemahenkisiä viini-iltoja. Haikosta tietämättömille mainittakoot, että siellä on järjestetty ravintola- ja majoitustoimintaa useampia vuosikymmeniä. Plantaasi käsittää tänä päivänä Itse kartanon lisäksi kylpylähotellin sekä Villa Haikon. Alue on noin seitsemän kilometrin päässä Porvoon keskustasta ja sinne pääsee mm. Stadista onnikalla muutaman euron hintaan useaan otteeseen päivästä. Bussia joutuu vaihtamaan paikallisbussiin Porvoossa, mutta se tuo perille kartanon portin eteen.

Viini-iltoja järjestetään keskimäärin kerran kuussa ja ne voi varata hyvissä ajoin etukäteen. Paketti sisältää majoituksen, neljän ruokalajin illallisen viineineen, kylpylälipun ja aamiaisen. Paketin hinta alkaa 110 eurosta ylöspäin.

Hinta vaikutti liian halvalle. Sähkötin saman tien kartanoon ja utelin, mitä en ymmärtänyt oikein. Myyjä kertoi, että ilta oli täynnä. Ei yllättänyt. Päästiin kuitenkin jonotuspaikalle. Viikkoa myöhemmin viesti saapui: meille oli huone kylpylähotellista.

Teemana 13.11 oli Uusi maailma vastaan Vanha maailma. Taistoon lähdettiin puolilta päivin Helsingistä dösällä. Aikaa bussissa jäi sopivasti tasoitella oloja edellisen illan suojaviineistä. Osa kanssamatkustajista näytti myös aloittaneen viikonlopun etuajassa. Saimme varmasti paljon kavereita, kun nostin lohmon hyvin temperoitua Appenzelleriä pöydälle haisemaan ja kaatelin varovasti Pauligin kertseihin edelliseltä illalta jäänyttä Languedocia.

Kolme varttia myöhemmin pudottauduttiin onnikasta Porvoon torin kupeeseen. Jatkoyhteys lähti näppärästi toiselta puolen tietä. Muistelin etten olisi koskaan Porvoossa käynytkään. Haaveilin lounaasta seuraavana päivänä jossain kaupungin monista aika tasokkaistakin ravintoloista.

Kartanon portit avautuivat meille kahden maissa iltapäivällä. Majoittuminen onnistui ripeästi. Huone kylpylähotellin puolella oli ihan passeli: siisti ja riittävän kokoinen. Reippaana ja edellisestä illasta toipuneena sujahdin smurffipukuun ja otimme suuntiman kuntosalille. Sali oli yllätttävän iso ja sieltä löytyi hyvät fasiliteetit vapaapäivän verryttelyyn. Nopean treenin jälkeen pikku rouva silitti lukusalissa ilta-asut henkariin. Löysin hyllystä Aku Ankan.

Herrasväki Kääriäinen

Pakollisten askareiden jälkeen sonnustaiduttiin hotellin one-size -kylpytakkeihin ja lähdimme tutustumaan kylpylään. Olin kuullut huhuja Haikon baarihinnoista, joten otin vapaudekseni sujauttaa pari tukijuomaa kassin pohjalle.

Kylpylä oli paljon pienempi kuin olin hengessäni kuvitellut. Sieltä löytyi kuitenkin tarvittava polskutteluallas hierovine laitteineen. Lisäksi oli poreallas, lämminvesiallas ja baari. Jossain kulmassa taisi olla myös kylmäallas. Erikoisfasiliteettina kylpylä tarjosi ”huippukylmä” -hoitoa. Tämä tarkoitti jonkinlaista huonetta, missä pakkasta oli lähemmäs sata-astetta. Olin kuitenkin tyytyväinen pelkkään kylmään juomaan.

Alkuiltapäivällä kylpylä oli vielä rauhallinen, mutta neljän jälkeen sinne alkoi kerääntyä porukkaa. Porealtaassa nöhöttäessä tehtiin hieman tuttavuutta pariskunnan kanssa, joka oli myös ensi kertaa Haikossa. Rouva kehui heidän juhlistavan ensi tapaamisen 15-vuotispäivää lapsen voittamalla lahjakortilla. Pikkuinen oli lähetetty isoäidin kanssa Flamingoon kylpemään.

Muutamien paukkujen jälkeen oli määrä lähteä saunan kautta valmistautumaan iltaan.

Bollinger-baari

Kartanon eteisaula loi hienot puitteet ja tunnelman alkavalle illalle. Bollinger-baari tarjoili aperatiiveja kuplien muodossa innokaille viini-ihmisille. Väkeä näytti olevan laidasta laitaan. Pääosin kuitenkin pariskuntia neljän-viidenkympin välissä. Muutamia meitäkin nuorempia porukoita oli lähtenyt iltaa viettämään. Kartanon kivijalkakerros oli jaettu karkeasti kolmeen osaan. Toisessa siivessä oli noin 120-paikkainen ravintolasali. Vastakkaisella puolella reilu satapaikkainen Romanov-sali, missä viini-ilta järjestettiin. Keskellä oli aula, sekä halli antiikkisine sisusteineen ja edefelteineen.

Tilanne alkoi näyttää pahalle puoli seitsemältä paikallista aikaa, kun meidät ohjattiin omille paikoille saliin. Pöytään oli kunkin vieraan kohdalle katettu lasit kahdeksalle kaadolle! Yritin sovittaa aperatiiviani niiden lomaan. Dinneri polkaistiin käyntiin ravintolatoimenjohtajan puheella, jonka jälkeen mikrofoni siirtyi Juha ”Pastori” Rantalalle. Lyhyt katsaus ohjelmaan, viineihin ja peli käyntiin.

Lasit täyttyivät Uuden-Seelannin Sauvignon Blancilla, sekä Sancerrella. Pastorin johdatuksella haettiin molemmista Sauvignoneista ominaisia nyansseja. Keittiö oli askarrelut kyytimieheksi äyriäislautasen.

Meidän pöydänpääpulpetista saattoi keskustella vain yhteen suuntaan. Viereinen pariskunta avasikin keskustelun kommentoimalla, että minä ja Jenni emme selkeestikään olleet kartanolla ensimmäistä kertaa. Niin tottunutta ja varmaa oli herrasväen käytös! Totesin, että kyllä tässä ihan ensi kertaa ollaan kyseisen kortteerin neliöillä. Paljastin kuitenkin, että tiskiin on toisaalta tullut nojattua kerran jos toisenkin.

Ruotsin-suomalaista verta kierrättävä pariskunta sen sijaan vaikutti olevan ensimmäistä kertaa ravintolassa. Läpi illallisen korostui ryhdikäs pönötys. Itse pyrin repimään tästä huumoria irti ja liennyttämään tunnelmaa sopimattoman härskeillä ja vaivaannuttavilla jutuilla.

Toinen kaato oli odottanut lasissa alusta saakka. Burgundista, sekä Chilestä oli tarjolla, mitä muutakaan kuin, Pinot Noiria. Pastorin viiniä- ja mieltäylentävän messun jälkeen kumarruttiin nuuskimaan mukin pohjia. Keittiön uumenista pöytään kannettiin hieman odotuksien vastaisesti savustettua lohta. Miellyttävä yllätys. Parsaa oli toisaalta aivan tarkoituksettomasti lisätty annokseen sesongin ulkopuolelta.

Pääruoalle annosteltiin yhteen lasiin Bordeux'ta ja toiseen Aussi Shirazia. En tiedä onko näiden kahden vertaileminen kovin hedelmällistä hommaa, mutta niin kuitenkin tehtiin. Ruoaksi sali tarjoili tyylikkäästi pääruoan vadeilta. Hatunnoston arvoinen suoritus! Pääproteiini peura oli onnistunut ihan hyvin ja sen söi mielellään.

Jälkiruoka tarjoiltiin Portviinin ja Etelä-Afrikkalaisen Portin tyylisen viinin kanssa. Mukava kokemus kun kumpikaan tyyleistä ei ole erityisen tuttu minulle. Jälkiruoka itsessään oli vähän askarrellun oloinen.

Iltaa leimasi miellyttävä tunnelma ja puheensorina ruokailun aikana. Oli mukavaa nähdä keittiömestari Forsenin illastavan vieraiden kanssa yhdessä pöydistä. Ruoan taso, joka kauttaaltaan oli aika mitään sanomatonta, sai kuitenkin miettimään olisiko mestarin paikka ollut kuitenkin keittiössä. Vaikka markalla saa markan juttuja ja kympillä kympin juttuja tuntui silti, että monessa kohtaa oli ruoan suhteen menty siitä mistä aita oli matalin. Harvoin kuitenkaan nykyään pääsee äimistelemään vatitarjoilua ravintolassa, joten siitä erikoispeukku.

Suupielet saatiin pyyhittyä joskus yhdentoista aikaan. Jälkipeli jatkui kartanon klubilla omassa kornerissa, missä nautimme tuutingin. Osa porukkaa innostui laittamaan jalalla koreasti aina kahteen asti yöllä. 
Aamun koittaessa kaivautui syntinen syvemmälle lakanoihin. Kartanon huippuhyvä aamupala antoi kuitenkin voimia raahautua ravintolasalista takaisin kylpylään katumaan voimakasta eloa edellisiltana. Päiväsauna ja appelsiinimehu kirkastivat ajatuksia sen verran, että kotiin Helsinkiin päästiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä.

Kiitos ja anteeksi!