These Vagabond Shoes

Kirkas taivas ja hyytävä tuuli tornin länsipuolella. Katselin alapuolella avautuvaa kaupunkia. Chrysler building, Central Park , Trump tower. Neljäkymmentä vuotta Empire State Building seisoi kaikkien muiden yläpuolella maailmassa. Uskomatonta, että sen rakentaminen vei aikanaan vain vuoden.

Lento Nykiin saapui ajallaan. Kentällä odoteltiin laukkuja lähemmäs tunti ennen kuin tutunnäköiset pulkat putosivat hihnalle. Takana kummitteli jo yli 24 tunnin valvominen. Aamu alkoi Helsingissä hyvissä ajoin. Ruinart poksahti auki kahdeksan korvissa merkiksi merkkipäivästä.

Flat fare taksille mihin tahansa Manhattania $52. Neljään pekkaan ihan hyvä diili. Ulko-ovella pimeät taksikuskit heittivät verkkojaan. Jäin hetkeksi selvittelemään tiskille Yellow Cabin lähtöpaikkaa. Aiemmin puhuttiin pimeän taksin mahdollisuudesta, mutta hylättiin se kuitenkin. Nyt huomasin toisen puoliskon ryhmästä marssivan siviilipukuisen miehen perässä taksijonon ohi kohti kentän parkkipaikkaa. Painelin ulko-ovelle ja kysäisin tilannekatsausta Jenniltä.

”Tuonne ne lähti ton miehen perään.”

”Jaa, pimeään taksiin.”

”Joo, niin vissiin. Yritin kyllä huudella, että se jono on täällä.”
”No, sama se. Painutaan perään sitten vaan.”

Saatiin Outi ja Harri kiinni parkkiksella. Kaveri lastasi laukkuja mustan katumaasturin perään. Kyytiä oli tarjolla Manhattinille saakka standardi hintaan. Tiedustelujen jälkeen ”standardi hinta” oli yli kaksinkertainen normaaliin. Purettiin laukut auton perästä. Kuski intti meille, että tarvitaan kaksi taksia tuolle tavaramäärälle. Kerroin meidän koettavan onneamme.

Varsinainen taksijono oli noin puolen tunnin mittainen. Kello alkoi lähestyä yhtätoista illalla. Samalla vierestä käveli toinen pimeäkuski ohi. Kysyin hintaa. Kolmen vartin päästä nosteltiin laukkuja taksista Edison-hotellin edessä.

Vilkaisin kelloa. 7:30 aamulla. Olo oli kuitenkin levännyt. Kirkkaan taivaan rohkaisemana vedin lenkkarit jalkaan ja pudottauduin katutasolle. Lauantaiaamu sarasti rauhallisena Seitsemännen ja 47. kulmassa. Näkymä avautui Time Squarelle. Verryttelin aukion halki ja käännyin 46. katua länteen. Tajusin Hudson-joen olevan melko lähellä. Päätin juosta sinne. Pirteä muutaman asteen pakkanen ja raikas aamuilma herättivät miellyttävästi ensimmäiseen päivään. Juoksin joenvarteen kymmenessä minuutissa. Tein U-käännöksen ja lähdin juoksemaan takaisin itään 47. katua pitkin. Katukuva on paljolti Frankfurtin ja Barcelonan yhdistelmä korkeita rakennuksia ja leveitä autoväyliä. Sitten on Valtojen ja Vanhan maailman pienet erot: roskasäkit siististi kadulla, epäsäännöllinen infrastruktuuri, taksit ja viemärit! Miksi ne höyryää?

Ennen hotellia aloin etsiä aamiaispaikkaa. Time Squaren lähimaastossa kahvi ja pulla pysytteli $5,50 ja $6,50 välillä. Pujahdin sisään deliin. Ostin patongin ja herkullisesti esille laitettuja salaatteja to go -kuppeihin. Kaveri punnitsi tuotteita ja ruutuun pamahti joka kerta $4,20. Juttelin myyjän kanssa mukavia englanniksi. Lopulta myyjä huikkasi kassalle espanjaksi ja osoitteli sormella eri tuotteita.

”Cinco, cinco, y cinco. Noventa centavos para el pan.”

“Eighteen-ninety please.”

Laskin nopeasti päässäni ja annoin tasan kuusitoista taalaa.

”Por favor.”

”Ah. ¿Hablas español?”
”Suficiente”
“Vale. ¡diecisèìs es muy bien!

Kiitin ja poistuin kadulle.