Syksy näyttää saapuvan Skattalle. Ulkona satanut vettä nyt pari päivää enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Työrintamalla kesäkausi alkaa myös lähennellä loppuaan. Tämä kaikki aiheuttaa tällaisen muuttolinnun psyykkeessä sen tilan, jolloin rinkka ilmestyy korsun nurkkaan lojumaan. Onpahan taas aika alkaa verrytellä lihaksia ja vetää remmit kireälle! Lentoliput tämän syksyn reissulle Eurooppaan ovat vihdoin löytäneet tiensä takataskuun.
Lähtöpäiväksi varmistui 17.9 ja näillä biljeteillä pääsee Frankfurtiin asti.
Matkan epistola on vielä hieman seikkaperäinen. Mukaan lähtee mies ja kamera, se on varmaa, mikään muu ei sitten niin juurikaan. Tarkoitus olisi kuitenkin lentää Saksaan kyläilemään ja ampua sieltä sadonkorjuun alkaessa keräämään rypäleitä avuksi. Harvestin jälkeen suunnittelin lähteväni seuraamaan samaa toimitusta Ranskan puolelle Champagneen ja kenties kiertelemään muutamia pienempiä Taloja läpi.
Jos Luoja suo on mahdollista syys-lokakuun vaihteessa pistäytyä kylässä Pariisissa, vaikka viime kertaisen jälkeen uhosinkin etten sinne enää jalallani astu.
Syksyä kohden kun omenat alkavat putoilla ajattelin tehdä mutkan Normandiaan valvomaan Calvadoksen valmistusta, ennen kuin on pakko suunnata lämpimille vesille pyreneiden tuolle puolelle. Siellä toivon Jennin liittyvän seuraan hetkeksi aikaa kuluttamaan ruokakulttuuria Barceloonaan. Tämän jälkeen, jos voimia vielä on, olisi suuntana Pohjois-Afrikka ja kauan odotettu Marokko. Ennen kuin kurssia aletaan korjaamaan Italiaan ja kohden Milanon lentokenttää ja kotia, on kenties kuljettava Piemonten kautta, jossa nenää on mahdollista aukaista Prosecco-lasin kuplissa.
Tervetuloa seuraamaan matkablogin ensiaskelia!
Henkilökohtainen haaste ei niinkään lepää aktiivisuudessa päivittää blogia ja tuottaa uutta materiaalia luettavaksi, mutta tietotekniikan saralla.
Tämän haasteen päätin ottaa vastaan puoli vuotta sitten, ja jo pelkästään sivujen pohjan luominen loi lukuisia harmaita hiuksia, sekä tyhjiä punaviinipulloja. Se myös etsi reittiään ylös motivaatiokuopasta läppärin ääreen ja aina viime keväästä tähän asti, kunnes sain painaa "julkaise" nappia.
Näin ollen henkilökohtaisen moton "elämä lyhyt, käytä joka päivä uuden oppimiseen" on tullut pölyt pyyhittyä jo useampaan kertaan.
Ohessa on polkuja myös ruokablogiin, sekä viiniblogiin. Mikäli satut tätä ihmettelemään ennen kuin niihin ehdin luoda varsinaista sisältöä anna se minulle anteeksi. Työ etenee parasta mahdollista.
