Minun viinipulloni maksaa yleensä jotain yhdeksän ja kahdenkymmenen euron välistä. Kaupassa luen usein tuoteselosteita, varsinkin itselleni uusista tuotteista. Pyrin käyttämään sesonginmukaisia tuotteita, erityisesti luomua kuitenkaan suosimatta, ellei se ole hinta-/laatusuhteeltaan tarkoituksenmukaista.
Hesarin kolumnissa 26.10.16. Juha Akkanen määrittelee eliitin harrastaman ruokahifistelyn lähiruoan tai suoraan tuottajalta hankitun ruoan käytöksi. Elitististä siitä tekee siihen uhrattu aika, raha ja viitseliäisyys.
Minulla on tähän kaikkeen rahaa, aikaa ja, ennen kaikkea, viitseliäisyyttä. Kulut jaan puoliksi puolisoni kanssa. Olen siis elitisti-hifistelijä.
Toisaalta olen töissä ravintolakeittiössä. Palkkapussi jää edelleen roimasti keskitulon alle. En ole "ituhippi", mutta jaan osan ajatuksista säästää maata ja merta ylimääräiseltä rasitukselta. Minulla ei vapaailtana ole, omani ja vaimon suun lisäksi, muita ruokittavia. Rahaa jää vuokran ja laskujen jälkeen hiukan ylläpitää periaatteita.
Täällä Aasiassa matkustaessa, tai yleensä ulkomailla, tulee kiinnitettyä huomiota paikallisiin tapoihin. Bangkokista Kathmanduhun syödään paljon katuruokaa. Ruoan alkuperää on vaikea tiedustella kielimuurin takia, mutta jos puodin lattialla kuljeksii kanoja tilaan kanaa. Annoksiin uppoaa paljon tuoretta myös vihannesten muodossa. Puolihalvaantuneen ravintotuntemukseni valossa eväs vaikuttaa pääosin ihan terveelliselle.
Paratiisiin on kuitenkin päässyt luikertelemaan käärme. Ei voi olla huomaamatta suurta määrää siirapeilla maustettuja kahveja (frapuccino?), sakkaroosilla makeutettuja hedelmäsmoothieta, sekä sipsejä ynnä muita namusia.
Herkkä hifistelijä laittoi myös merkille ruumiin rakenteen Nepalissa. Jäntevät, maastonmuotojen muovaamat, jalat, pakkasen raiskaamat pulkannarut käsinä, sekä pieni vatsapöhö. Nepalin syödyin ruoka on Dal Bhat: riisiä, perunacurrya ja linssiä. Hiilaria, hiilaria ja hiilaria proteiinilla höystettynä.
Thaimaassa puolestaan ollaan laihoja tai lihavia. Fitness-buumi ei ole ehtinyt Muay Thai -kerhojen ovien ulkopuolelle. Nälkäkurkena riutuminen ja liikunnasta, sekä ruoasta totaalikieltäytyminen, on yhtä raivokasta kuin toisen väestönosan lihominen. Liekö taustalla tiedon puute? Ei niin kauan sitten tilanne oli sama Suomessa. Fitness-intoilun myötä tieto ravinnosta on lisääntynyt.
Olen luonteeltani kausiliikkuja. Arjen pyörityksen ohessa on helppo niputtaa viikkoon kuntosalikäynnit. Rutiinin ulkopuolella säännöllinen liikunta tuppaa jäämään. Ikäväkseni olen havainnut, että iän myötä syntejään ei saa enää niin helposti anteeksi, vaan ne jäävät riippumaan vyötärölle.
Raaka-ainevalinnoilla sekä liikunnalla olen onnistunut säilyttämään peilikuvan ja pelikunnon siedettävänä. Hienoihin juomiin uponnut kapitaali on samaa luokkaa kuin ennen vanhaan, kun kaljaa kiskottiin aamusta aamuun. Sen suhteen vähemmän on saman verran. Arvokkaampi lasi viiniä kestää lasissa yhtä kauan kuin kaksi tuoppia olutta. Kotiin palaan edelleen lompakko tyhjänä, mutta myös takki. Sisältä ei paljastu reissupöhöä.
Kotona kaapissa on nykyään jallun ja kaljan lisäksi viiniä - ruokaakin. Kun ennen roilotti kalja kädessä suurimman osan hereilläoloaikaa, ovat ne nykyään jääneet lähinnä hyvän isännän oluiksi.
Elitisti-hifistelijänä elo on auvoisaa, vaikka Akkanen sen maalaa negatiivisilla sävyillä. Vointi on mainio ja krapulat ovat vähentyneet noin kertaan kuussa. Äitin mielestä käytän edelleen liikaa alkoholia. Tätä kirjoittaessa alan tottua ajatukseen Akkasen minulle siunaamasta tittelistä. "Elitisti" hieman vielä vieroksuttaa, kun omassa tuttavapiirissä niitä ihmisiä on niin vähän, jotka itse miellän tähän kerhoon kuuluviksi.
Eli, Juha, kun nähdään sano mua hifistelijäksi. Tai tule kylään. Meillä on kaljaakin kaapissa!
Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
- Puolihalvaantunut kokki
Asiasanat: Elitismi, (ruoka)Hifistely, Kokki, Puolihalvaantunut,
Linkki Akkasen kolumniin: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477367022144
