Vietän nyt toista vuotta
uudessa opiskelumaassani Virossa aivan siinä Suomenlahden
eteläpuolella. Viro on monelle suomalaiselle tuttu maa. Jo Juice
aikanaan kaipaili sinne perkeleesti aina Tampereella aikaa
viettäessään. Toisaalta, voi olla väärin sanoa, että Viro on
sinällään monelle tuttu. Todennäköisempää on, että Vanha
kaupunki on tullut tutuksi, vaikka ei siellä selvinpäin osaisikaan
suunnistaa. Monelle suomalaiselle Viro näyttäytyy myös ikään
kuin pikkuveljenä. Kieli on hassun kuuloista ja koska kaikki on
halvempaa kuin Suomessa täytyy suomalaisten olla virolaisia
jotenkin hiukan parempia.
Oli miten oli Virossa on
mukava olla. Meikäläisestä pintaraapaisulla kouriintuva romantikko on löytänyt useita asioita, jotka lämmittävät vanhan höppänän sydänalaa. Mainitsen tässä niistä muutamia.
Ketjuuntuminen
Viro on pieni maa (1,3
milj.), vaan niin on Suomikin. Onneksi Virossa on mahdollista
vertailla hintoja useassa eri puodissa (Rimi, Comarket, Selver,
Maxima, Prisma lienevät suosituimmat). Näiden ”maitokauppojen”
lisäksi on yksityisyrittäjän ylläpitämiä pikku puoteja, sekä
Stokkan deli tyylisiä hienoja tavaratalon ruokakauppoja.
Suomessa käydään Kehä 3:n ulkopuolella Prismassa tai ”sittarissa”.
Koomisinta on, että kaiken on tarkoitus olla saman katon alla.
Viiden kilometrin vaeltelun jälkeen joudut edelleen ajamaan toiseen
parkkiin hakeaksesi viinipullon.
Torikulttuuri
Ruokakaupasta pääseekin
aasin siltaa torille. Virossa torilla on mukava käydä. Hinnat ovat
halpoja, kun kauppiaaat myyvät paljolti ilman välikäsiä, etenkin
jos on valmis tinkimään estetiikasta ja ostamaan eilisen tomaatteja
(1e/kg). Torit ovat kokoontumispaikkoja, missä muorit rupattelevat
henkeviä ja kaiken saa saman taivaan alta, vaikka joutuu
kommunikoimaan useamman myyjän kanssa. Varovaisten arvioideni mukaan nimenomaan kommunikointi on syynä miksi torikulttuuri on myös Virossa kokenut
jonkinlaista inflaatiota etenkin nuorten parissa.
Suomessa toreja ei juuri
ole ja jos onkin, niin trendisyistä, mikä tarkoittaa, että hinnat
ovat kalliimpia kuin marketissa. Parsa on kallista sesongin
ulkopuolella, kun se täytyy tuoda kaukaa, mutta sesonkiaikana se
vasta kallista onkin!
Julkinen liikenne
Liikkuminen Tallinnassa on
halpaa. Julkinen kun on ilmaista asukkaille. En ole aivan varma onko
tämä lopultakaan hyvä asia. Veroissahan se maksetaan ja käytäntö
sorsii auton omistajia. Toisaalta, voi olla ympäristön kannalta
hyvä asia, että työmatkalaiset valitsevat julkisen omien autojen
sijaan. Lisäksi Tallinnan ilmainen julkinen tuppaa autioittamaan
maaseutua Virossa. Noh, mene ja tiedä, mutta samaan aikaan Suomessa
yritetään saada metroa toimimaan.
Omavastuu tupakista
Tupakkatuotteet ovat
iljettävä vitsaus. Katsoin hiljan vanhan kunnon Predator ykkösen.
Arska siinä tupruttelee sikaria avauskohtauksessa. Nykyään ei
paljon sankareita näe valkokankaalla tupakki suussa. Ehkä hyvä
näin, mutta yksilöllä kai on silti vapaus päättää omista
tekemisistään?
”Ja veronmaksajat
sitten maksavat syöpähoidot, mitäh!?”
Niin siinä tietysti käy.
Toisaalta, tupakkivero on aika korkea, mikä tarkoittaa, että 20
vuotta röökiä kiskonut ja veroja maksanut duunari on ehtinyt maksaa hoitojaan etukäteen. Samaan aikaan ylipaino rehottaa
ja sokeri tappaa. Missä se sokerivero luuraa?
Virossa asioista joutuu
itse päättämään. Tupakka on nautintoaine sen kaikissa muodoissa
ja yrittäjä on kykenevä luomaan liiketoimintaa tupakkipaikalle ja
yksilö päättämään millä jakkaralla istuu, kun musiikki loppuu.
Elokuvateatterin baari
Virolaiset rakastavat
juopottelua ja elokuvia. Jälkimmäisestä kertoo se, että
Tallinnassa on tietääkseni 3-4 isompaa teatteria ja uutta
rakennetaan (Ülemisten 4D-teatteri). Leffaan mennessä piletin oston
jälkeen rahaa jää vielä Saku-tölkkiin leffateatterin
baaritiskiltä. Virossa on juoppoja siinä missä Suomessakin, mutta
eivät ne pahemmin taida leffoissa käydä.
Tietojeni mukaan Suomessa kaljan kanssa läträämään lähimmäs teatteria pääsee Kaisaniemessä, missä
sisäkautta on yhteys kapakan ja teatterin välillä. Väliverhojen
ollessa auki on siis mahdollista kurkistaa tuoppi kourassa teatterin
aulaan.
Elektroninen allekirjoitus
Okei. Ei ehkä
henkilökohtaisempia suosikkejani. Oikeustieteiden oppipoikana näen
asiassa myös varjopuolia, mutta uskon, että osa ihmisistä hoitaisi
virallisen osuuden kalsarit jalassa kotisohvalta.
Virossa KAIKKI hoidetaan
elektronisesti allekirjoittamalla – myös äänestäminen.
Uimiskielto
Suomessa hauskanpito alkaa
sääntöihin perehtymisestä. Usein monella eri kielellä painetut
A4:set protokollasta saavat edellä mainitus oppipojan haukottelemaan
pitkästymisestä. Viimeisen artiklan tulkittuaan ei usein muista
oliko asioimassa kylpylässä vai kunnanvirastossa.
Virossa rannalla seisova
”ei saa uida”-kyltti tulee empiiristen havaintojeni perusteella
tulkita ”älä huku”. Samaan aikaan suomalainen kollega soittaa
poliisille, että täällä toimitaan vastoin sääntöjä. Omakin
mieli tekisi, mutta kun minä en uskalla, niin ei sitten muutkaan!
Langaton verkko
Kirjoitan tätä juttua
Suomessa bussissa istuessani. Bussiyhtiö mainostaa langatonta
verkkoa kalustossaan. Siitä pitänee johtaa kaksi faktaa: sellainen
on, mutta se ei tarkoita, että se toimisi.
Pari viikkoa sitten
matkustin Tartusta Tallinnaan ja streamasin elokuvan matkalla bussin langattomalla. Samaan aikaan Helsingissä
yritetään saada sitä metroa toimimaan.
Ei mulla muuta.
Kiitos, anteeksi ja
näkemiin!
- Puolihalvaantunut kokki
