Erään kuuman päivän iltapäivä

Eräänä päivänä olin tupakkakaupoilla erään marketin neuvonnan yhteydessä sijaitsevalla humidorilla. Kulttuurisidoinnaisen odottelun tuloksena suotiin minulle mahdollisuus asioida tiskillä, muiden vuorostaan odotellessa taustalla omaa vuoroaan.

Pyysin saada tietoa liikeyrityksen tupakkavarannosta – tarkemmin spesifioituna sikarivalikoimasta. Liikeyritys oli laatinut myyntiä edistääkseen kyseisestä valikoimasta kataloogin A4-kokoiselle paperille, joka minulle lätkäistiinkin pikimmiten eteen tutkittavaksi. Paperista selvisi erinäisten tupakkatuotteiden nimiä, hintoja ja pakkausten kappalemääriä. Noin puolen minuutin mittaisen lähemmän tarkastelun jälkeen tein knakkerton-henkisen johtopäätöksen: kataloogi oli perin hyödytön.

Harmikseni havaitsin ettei paperille painettu tuotelista kertonut yksittäisestä sikarista, tuottajan nimen lisäksi, juuri mitään. Tilanne oli verrattavissa alkon tuoteluetteloon, johon olisi listattu ainoastaan viinien tuottajan nimi ilman selvitystä oliko kyseessä puna- vai valkoviini, kuiva-, vai makeaviini.

Onnekseni paikalla oli peräti kolme ammattilaista vastaamassa kuluttajaa askarruttaviin kysymyksiin. Tiedustelinkin olivatko Macanudo-sikarit niitä alkuperäisen Dominikaanisen tuottajan vaiko kansallisen Kuubalaisen tuottajan valmistamia, ja entä olivatko ne robusto-, crystal, vai hampton court -mallisia.

Tyrmistyksekseni myyjä kertoi ettei osannut vastata kysymykseen, vaikka kaikki nämä tiedot on tavallisesti painettu pakkauksen tuoteselosteeseen.

Pyysin saada nähdä tuotteen. Tähän myyjä ei vastannut mitään, vaan poistui yllättäen asemapaikaltaan palaten hetken kuluttua kollegansa saattamana takaisin.

Keskustelu alkoi kahden myyjän välillä käsitellen pyyntöäni tupakkatuotteen esittelystä.

Viereiseltä tiskiltä mukaan yhtyi vielä kolmas myyjä tarjoamaan neuvojaan visaisen pyynnön ratkaisuun. Nyt he yhdessä olivat perustaneet valiokunnan ja löivät päänsä yhteen pohtiakseen kiperää kysymystä. Näin toimiessaan he tulivat keskeyttäneeksi muiden tiskien palvelun tyystin.

Sain pian kuulla esityksen päätöksestä. Liikeyrityksellä ei ollut lupaa ”myydä” tuotetta, vaan ainoastaan ”antaa” se. Purin kieltäni, joka tahtomattani vaati tässä kohtaa saada puheenvuoroa ja tyydyin tulkitsemaan esityksen siten, että liikkeellä ei ollut lupaa mainostaa tuotetta tai esitellä sitä, vaan ainoastaan tarjota asiakkaan pyytämä tuote esille kaupantekoa varten.

Näin ollen ensimmäisenä minua palvellut myyjätär raotti sikarikaapin himmennettyä lasia varovasti noin kymmenisen senttimetriä ja tirkisteli raosta sisään tutkiakseen kaapin sisältöä.

Hetken kuluttua myyjätär pyysi saada kuulla vielä tuotteen nimen uudelleen. Tämän toistettuani myyjätär tiedusteli uudelleen tuotteen kirjoitusasua.

Tavaamisen ja uudemman tutkimuksen jälkeen etsintä ei tahtonut siltikään tuottaa tulosta.

Koska Saatana tulee monessa muodossa päätin kokeilla toista tuotetta (2. Kor. 11:14). Samat rituaalit toistettuamme myyjätär tiedusteli haluaisinko yrittää vielä kolmannen kerran.

Pohtiessani vaihtoehtojani panin merkille sikarikaapin koon, jonka fyysiset ominaisuudet eivät vastanneet niitä, jotka olin mielessäni asettanut kaapille, jonka tulisi mahduttaa sisäänsä tuotemanifestin mainitsemat noin viisikymmentä eri tuotetta. Tämän johdosta pyrin saamaan myyjättäreltä helpotusta tehtävääni kysymällä montako eri tuotetta kaappi saattaisi sisältää.

Ikäneidon silmät siirtyivät taas tutkimaan kaapin hämärää sisusta. Piakkoin sain vastaukseksi kaapin sisältävän noin kahdeksan tuotetta.

Vilkaisin taskunaurista, jonka osoittimet kertoiva minua odotettavan mitä todennäköisemmin kassan numero yksitoista päässä. Lisäksi olin aistivinani taakseni kerääntyneen, samaan jonotustapahtumaan osallistuvan, joukon keskuudessa närkästyneisyyttä.

Samalla hetkellä toinen neitokainen tupakanostotahdonilmaustani käsitelleestä valiokunnasta ilmeisesti menetti harkintakykynsä. Tämän seurauksena neito aivan odottamatta kumosi yhdessä tehdyn päätöksen sikarikaapin oven kiinnipitämisestä ja tempaisi sen auki kaiken kansan nähtäville – tai ainakin niiden joiden varsi mahdollisti noin sataviisikymmentäsenttiä korkea tiskin yli havainnoinnin. Yleisössä kävi kohahdus myyjättären radikaalin, sekä ilmeisen holtittoman liikkeen johdosta.

Onnekseni kykenin säilyttämään mielenmalttini tässä äkillisesti muuttuneessa tilanteessa; lisäksi sain pysäytettyä sormeni sen puolimatkassa kohden suutani osoittaakseni sillä sen sijaan tuotetta sikarikaapin alimmalta hyllyltä, jonka myyjä nappasikin samoin tein ja sujautti sisään pussukaan ennen kuin silmä ehti räpsähtää. Tämän jälkeen ovi salvattiin jälleen kiinni ja myyjän tahditon tempaus päättyi kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kun vielä käteinen vaihtoi omistajaa oli minusta tullut viidentoista minuutin seikkailun jälkeen sikarin tuore omistaja!