Ravintolakokemus: Pientä nököä Arabialaisessa

La dolce vita jatkuu Frankfurtissa Georgialaisen illan jälkeen.
Florianin istuessa koulunpenkillä hyödynnän luppoaikaa esimerkiksi syömällä.
Aamukahvipaikaksi valitsin kovaa suosiota paikallisten keskuudessa nauttivan La Patisserie de l'Arabien. Korsulta kuppilaan kertyi askelia toistakymmentä.
Matka, minkä aamutossut jalassa kehtaa kävellä.

Sisällä kahvilassa isäntä tervehti sisäänkävelevää uunoa, joka aikansa rynkytti ulko-ovea merkiksi tulostaan. Saksassa siis "Drücken" tarkoittaa työntämistä. Utelin mahdollisuutta pieneen maistelumenuun. Se vaan passasi. Sain eteeni höyryävän kahvin seuraksi pienen paperilautasellisen valikoituja leivoksia. Leipomo oli arabimaailman korvike karkkikaupalle. Leivokset oli leikattu suupalakokoon. Mieleen tuli konvehdit. Suupalat olivat erinomaisia kahvin seurassa. Ei liian makeita.

Takahuoneessa oli televisioryhmä kuvaamassa ja haastattelemassa kondiittoreja ja omistaja pariskuntaa. Rouva ehti kuitenkin juttelemaan minun kanssa ja kertomaan tuotteista. Kerroin olevani ensi kertaa pappia kyydissä. Suurin osa "karkeista" koostui voitaikinan tai sablee-tyyppisen kakun sisään leivotuista pähkinänyyteistä.

Omistajapariskunnan rouva

Kuvausten päätyttyä kondiittori tuli takahuoneesta kyselemään arviota tuotteista. Sain kuulla, että he käyttivät tavallista vähemmän sokeria leivoksissa. Herkut tehtiin aamuisin takahuoneessa käsityönä. Kehuin tuotteiden sopivan erityisesti aikuiseen makuun. Viiden makupalan satsi plus kuppi kahvia kustansi 5,75e.

Pensselit löytyy Saksastakin

Kondiittori esitteli auliisti tuotteita vadilla ja sain napsia muutaman herkullisen kuvan siinä ohessa.

Käyntiosoite: Hardenbergstraße 15, 60327 Frankfurt am Main
Kotisivu: http://www.patisserie-delarabie.de/

One-way-ticket to the open road

After about one and half weeks in France, Belgium and Netherlands the autumn started raining on me. I decided to hit the road again. Last weeks had gone couchsurfing first in Reims and Caen where I met Juan from Argentina. Amazing trooper travelling with a half-year travel/work visa. In Caen we manned up after we spent some time with a same host. We got along so well that the general thought was to practice travelling togther a little more for some future Amazing Race competition.

As we left Caen behind with an idea of Amsterdam´s coffee shops we soon ran into a real life Amazing Race through Paris. The plan was to catch a shared ride from Paris to Amsterdam six o´clock in the morning. Unfortunately the ride failed to show up. After we realised that she had bailed on us we found an internet spot and booked a bus ride to Brussels. Turned out it was departing in 40 minutes right from the other side of the town. The next 30 minutes went shuffling through the morning rush hour of Paris subway with our rucksacks. Eventually we managed to catch the bus just two minutes before departure. Three hours later we were dead tired and in Brussels. Luckily one of our lures in couchsurfing had catched fish and we had a couch to surf.

Brussels was couchsurfing at it´s best. Beautiful people, lots of culture and shitloads of fine belgian beer. We spend the day enjoying Indian dance, music and awesome company of our hostesses friends. Two days went by in Brussels and it was time to move into Amsterdam. We had a couch waiting at a guy´s place in the centrum. First look at this fine gentleman´s profile told us that he was an very peculiar person. The gent informed us that he was 53-year old nudist homosexual who expected his guest´s to follow his attire. Two days with a license to spend without those ball-withering jeans? Hell yeah!

We arrived to ´Dam on saturday evening with a Syrian lady through blablacar. After two hours of Algerian folk music blasting through our eardrums we found ourselves right in the middle of saturday eve´s night scene. I send a request for address details and received an sms informing that the beers were in the cold. Brilliant!

After about thirty minutes later we arrived to our host´s place and after about two minutes i had relieved myself from my clothes. On sunday we did a tour around the centrum and as it seemed the whole town was suffering from a collective hangover. In the evening we had risotto night at our host´s place. Nothing but good food, beer, wine and three naked guys sharing the best times of their lives.

Later in the night we ventured the infamous Red light district. It turned out to be quite boring. As it was sunday evening there were not too many people out. The most shocking doscovery was to find, not only the girls, but hamburgers aswell from these "vending machines!"
On tuesday we caught a shared ride back to Brussels and spendt the night with the same host as three days earlier. The next day he had to split up. Juan went to see the beautiful Ghent and my destiny was to spend 22 hours on a cheap-liner to Barcelona.
Equipped with enough books, snacks and wine I embarked the vehicle for an overnight stroll through France. The night went drowsing every now and then and watching the people change around me. In the morning I woke up next to a Brasilian guy. I tore up my tin of pasta bolognese and flushed it down with the last of red. The gentleman next to us inquired how could I drink wine 9 o´clock in the morning. I threw it back at him asking how could he not after 20 hours on that heap. Around noon there was Barcelona. A welcoming warm wave against face as I stepped out of the vehicle. I checked my bearings from a map and set the course to a luch cafeteria across the street.  

Amazing Grace

The day started well off with good, although short, rides towards Le Havre. Still about eight out of ten people in France refuse to spit out anymore English than "yes" or "no" which makes every ride special. I mostly run out of my French phrases in about two minutes which leaves a lot of time to improvise. Today, after about eight rides and eight repetative conversations, my luck turned ill: no more cars, no more rides.
I felt compulsory to try my luck on another road. Big mistake. The next two hours went chasing a wild goose on a highway. Two hours later I got two rides. First was a fine gentleman offering me a ride back to the spot i started. The second one was a cop car offering me a ride to jail. I went with the first gent.

Back to basics, except this time I didn´t have any water or food left and I was sweating like a pedophile in a kindergarden. I flushed down the last of my peanuts with a swig of brandy and went to talk to a couple of blokes running a garage alongside the road. I got my canteen filled up again and found a couple of potatoes that had dropped off a tractor car. Feeling a little bit better and more well equipped I started off again.

Le Havre on my mind and only 150k´s done from 350 I decided to start looking for a camp place. To make matters interesting I left my tent in Germany. The sky seemed clear and I had picked up a piece of plastic mattress that should cover my shelter just nicely inase of a little shower.
Two kilometres later I found a spot where there seemed to be running water. After a deeper analysis the hope of a quick wash turned out to be futile.

While digging up something to eat from alongside a swede field I noticed some rabbit holes on the ground. Since I didn´t have too much cooking water for my nettles and swedes my mouth began water over an idea of a rabbit roast. This plan would include time, patience, my shoelaces and some pulverizing. Just when the plan started taking it´s final form I almost stumbled on a Fiat Panda racing down the road. Quickly erecting both my thumbs and hands I managed to spook the driver enough to pull over. Turned out it was a whole family packed in to that small heap and I was welcomed to join the fray.
After 49 long kilometres tugged tightly in the backseat we arrived to the outskirts of Amiens. It must have been my reeking aroma that emptied the car so quickly. After about 20 minutes of shuffling around the familys living room table the folks, and the family´s cat, were resolved that I should be removed from the residence ASAP.

I was taken to a dark parking lot where I lost my Micky D´s virginity again after three years. The trade offered a cheesburger and a chance to get online. Ten minutes later I felt violated but happy as I managed to find a somewhat cheap motel nearby. The sky opened up and I had to run the last five hundred meters to the place. In the reception they had to fetch a chef from the kitchen to check me in as there was an immense language barrier between me and the receptionist. The poor fella´ did his best checking me in quickly before the first tickets arrived to the kitchen. I wished the man "bonne service" and went to look for my room. Twenty minutes and two beers later I found myself lying shower fresh on semi-clean linen smoking a victory cigar and sinking the last of brandy I had left since Mainz.

"Fat chicks don't climb"

gKeskiviikko lähti käyntiin vauhdikkaasti. Perinteitä vaalien olin myöhästyä koneesta Tampereella. Jotenkin aikataulut taas sekoittuivat.. Ajattelin tarvitsevani hieman säätöaikaa vähintäänkin kyseenalaisen rinkan läpivientiin turvatarkastuksesta. Loppupeleissä aikaa jäi vajaat 15 minuuttia. Onnistuin kuitenkin viemään vajaat kolme kiloa ylipainoa, kameran kolmijalan ja matillisen rommia läpi ilman suurempaaa hässäkkää.

Hahnin päässä kiiruhdin etukäteen varatulle bussireitille Frankfurtiin. Ilokseni kuulin, että bussi oli ylibuukattu ja seuraava lähti puolentoista tunnin päästä. Siirryimme kahden herrasmiehen kanssa aseman anniskelupisteelle.
Seuraava linja olikin sitten tyhjä. Matka taittui joutuin ilman välipysähdyksiä. Flo oli vastassa asemalla. Kello tuli kaksi yöllä. Painuttiin pehkuihin.

Torstai-ilta sujui miellyttävästi boulderoinnin parissa Frankfurtissa Flon ja kaverin Davidin kanssa. Boulderointi on kelpo keino harjoitella ulkokiipeilyä, sekä mainio keino tarkkailla muiden, varsinkin naiskiipeilijöiden tekniikkaa. "Fat chicks don't climb", kuului vanhemman kiipeilijän mietelause.
Illalla tarjoutfui tilaisuus nauttia hyvästä ruoasta Davidin luona. Puoliso Chatya valmisti kotikeittiön uumenissa Georgialaisen illan. Tarjolla oli salaatteja, pataa ja Chatschapuri-leipää. Herkullinen kokonaisuus vehnäleipää, jonka sisään oli leivottu juustoa. Koko koreus huuhdottiin alas Georgialaisella punaviinillä ja vodkalla. Loppuilta suoritettiin paikallisessa legendaarisen "tulitikkuaskin heitto" -pelin parissa. Mielialoja nostatti entisestään kahden intialaisen miehen sekoilu. Kaverit luulivat Chatyaa erääksi Bollywood tähdeksi.
Perjantaiaamusta päänahka tuntui muutaman tuuman liian kireälle. Auto pakattiin hiljaisuuden vallitessa. Suunnaksi valittiin Heidelberg. Alkuperäinen ajatus oli mennä kiipeilemään Ranskan puolelle, mutta hallitsevien sään jumalien oikusta Heidelberg oli ainoa mahdollisuus.

Heidelbergin kiipeilyalue on kohtalaisen hyvin varusteltu ja mainio paikka aloittaa untuvikolle. Pelipaikalla liigaan liittyi seitsemän vuotta lisää kiipeilykokemusta kun Flon bändin solisti, Anna, pääsi mukaan.
Päivä oli lämmin seisoskeluun avolouhoksen pohjalla tai kiikkumiseen kallion seinällä. Edellisen päivän boulderointi tuntui käsivarsissa ja vodka tikitti ohimoilla. Ilokseni huomasin kuitenkin pärjäävän kohtalaisen hyvin. Ennen kuin huomasikaan, oltiin seinällä vietetty jo seitsemän tuntia tehokasta peliaikaa.Alkuillasta tulkitsin mahan kouristuksia ja ääntelyjä ja tulin siihen tulokseen, että nälkä oli helvetillinen. Kiipeily muuttui laskeutumiseksi. Heidelbergissä intialainen vastasi ravinnon tarpeeseen. Syömisen jälkeen mieleen tuli juoda olutta. Flo ja David myös vaativat revanssia eilisen katkeran tappion jälkeen tulitikkuaskin heitto-pelissä. Minusta se oli mainio ajatus! Loppuillasta Anna liittyi uudemman kerran joukkoon. Muutamien voitettujen oluiden jälkeen lähdin Flon kanssa punkkaamaan Dossenheimiin.

Space truckin'

After a disasterous landing in Mainz (mis-interpeted my shared ride) I regrouped with two protein bars and a flask of brandy. Then hauled my ass for the nearest roadhouse(!) and managed to hitch a ride west on an eighteen-wheeler. Despite an immense language barrier the Ukrainian trucker insisted on talking about politics (which resembled Peter Griffin's attempt to talk Italy minus moustache). Eventually nothing left to do but compare tattoos until the old bastard opened up his playlist with Metallica's Turn the Page. Talk about riding into the sunset.. I disembarked in Reims after 350 kilometres of truckin'. Light weight, baby!

Bauer sucht Bass

Lauantai-iltana järjestettiin Weinheimissa neljättä kertaa pienimuotoinen teknomusiikkifestari. 

DJ:n tuliasema

Idea oli lähtenyt muutama vuosi sitten parin tyypin ajatuksesta muuttaa maatila yhden illan ajaksi teknoklubiksi, pitää hauskaa ja tarjota kavereille kohtaamispaikka. Tilausuus oli saanut pelkästään myönteistä julkisuutta ja houkutellut vuosi vuodellta uusia naamoja mukaan. Tänä vuonna osallistujiksi odoteltiin noin paria sataa teknomusiikin ystävää.
Mestoille täräytettiin noin viiden kähmässä. Annikselu oli kielletty alueella, joten omat urheilujuomat oli tarve varata mukaan. Edessä oli pitkä ilta ja siihen suhtauduttiinkin tarvittavalla vakaumuksella ja "+1 sääntöä" viinikaupassa noudattamalla.

Kaikki mitä tarvitaan?

Poljennot saatiin käyntiin toden teolla auringon laskettua. Paikalle näytti arviolta kasaantuneen noin puolentoista sataa juhlijaa. Muutamia telttoja oli pystytetty. Äänentoistolaitteet näyttivät olevan vimotteen päälle. Loppukesän yötä ja ympärille kasaantuvia ukkospilviä säestettiin valoilla ja savukoneilla. 

Uutta nuottia kehiin

Aika riensi basson jytistessä ja peltoa tampatessa. Muutama lasi Sihiä saatiin pakotettua kurkusta alas sosiaalisen jään murtamiseksi.
Loppuillasta Flon kanssa hieman hajaannuttiin ja päädyin itse pikkutunneilla hetkeksi huilaamaan puolijoukkueteltan uumeniin. Ulkopuolella joku voimajuomaa nauttinut juhlija onnistui kompuroimaan telttanaruihin niinkin menestyksekkäästi, että koko komeus suistui ojaan. Hetken tutkimusten jälkeen päätettiin odotella aamuun asti korjaustoimenpiteiden kanssa. Palasin takaisin pussiin, joka oli rytäkässä siirtynyt penkalta ojan pohjalle muun teltan mukana.

Vanha kunnon Sandstorm sytytti lattian

Aamulla keräilin itseni takaisin riviin ja aloin haeskella Flota alueelta. Muutaman kierroksen jälkeen kaveri oli ilmestynyt pääportille. Yö oli kuuleman vierähtänyt putkassa harmillisen väärinkäsityksen takia.
Poliisin takavarikoitua auton avaimet jouduttiin kävelemään juna-asemalle. Raitiovaunu toi takaisin Dossenheimiin. Sen verran tanssit verottivat yleiskuntoa, että vartin välikuolema venähti pitkälle iltapäivään.

D-Day minus one

Jyrinä kantautuu maata myöten, musta savu puskee pakoputkista, tukirakenteita irroitellaan raketista. Ilmassa on dieselin katku!

Lento Frankfurtiin huomenna keskiviikkona klo 21. Treffit sovittu O'reillysin pubiin siihen Hauptbahnhofia vastapäätä heti puolen yön jälkeen paikallista. 

Kaikki materiaali on nyt hommattu ja rinkka loppu "invistä" vaille pakattu. Viime hetken hankintoina hain vielä pipon ja hanskat, sekä Kodin Ykkösestä pari vara vakuumipussia vaatteille. 

Toistaiseksi reissun kustannukset näyttävät kattuvan omalla painollaan. Loppukesän pullonkeräyspantit on toistaisiksi riittäneet lentolippuihin ja varustehankintoihin, sekä bussilippuun Hahnista Frankfurtiin. Kyydin Helsingistä Tampereelle tarjoaa Europecar ajettavaksi annetun auton muodossa.

Sain ohjeet eilen illalla "Frankista" pakata teltan sittenkin mukaan. Olin jo hieman luopumass ajatuksesta. Pelipaikalla on kuuleman auto jo pakattu kohti Ranskaa. Viikonloppu menee kiipeillessä ja telttaillessa jossain Ranskan puolella. Reipas alku heti kärkeen!

Viimeinen ilta Suomessa menee päkijöiden varassa fiilistellessä, ruoanlaitossa ja lukiessa. Kehtasin lainata kaverilta vielä tiiliskiven aiheesta viinialueet Euroopassa...

Taas Mennään!

Syksy näyttää saapuvan Skattalle. Ulkona satanut vettä nyt pari päivää enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Työrintamalla kesäkausi alkaa myös lähennellä loppuaan. Tämä kaikki aiheuttaa tällaisen muuttolinnun psyykkeessä sen tilan, jolloin rinkka ilmestyy korsun nurkkaan lojumaan. Onpahan taas aika alkaa verrytellä lihaksia ja vetää remmit kireälle! Lentoliput tämän syksyn reissulle Eurooppaan ovat vihdoin löytäneet tiensä takataskuun.
Lähtöpäiväksi varmistui 17.9 ja näillä biljeteillä pääsee Frankfurtiin asti.

Matkan epistola on vielä hieman seikkaperäinen. Mukaan lähtee mies ja kamera, se on varmaa, mikään muu ei sitten niin juurikaan. Tarkoitus olisi kuitenkin lentää Saksaan kyläilemään ja ampua sieltä sadonkorjuun alkaessa keräämään rypäleitä avuksi. Harvestin jälkeen suunnittelin lähteväni seuraamaan samaa toimitusta Ranskan puolelle Champagneen ja kenties kiertelemään muutamia pienempiä Taloja läpi. 
Jos Luoja suo on mahdollista syys-lokakuun vaihteessa pistäytyä kylässä Pariisissa, vaikka viime kertaisen jälkeen uhosinkin etten sinne enää jalallani astu. 

Syksyä kohden kun omenat alkavat putoilla ajattelin tehdä mutkan Normandiaan valvomaan Calvadoksen valmistusta, ennen kuin on pakko suunnata lämpimille vesille pyreneiden tuolle puolelle. Siellä toivon Jennin liittyvän seuraan hetkeksi aikaa kuluttamaan ruokakulttuuria Barceloonaan. Tämän jälkeen, jos voimia vielä on, olisi suuntana Pohjois-Afrikka ja kauan odotettu Marokko. Ennen kuin kurssia aletaan korjaamaan Italiaan ja kohden Milanon lentokenttää ja kotia, on kenties kuljettava Piemonten kautta, jossa nenää on mahdollista aukaista Prosecco-lasin kuplissa.

Peli auki!

Tervetuloa seuraamaan matkablogin ensiaskelia!
Henkilökohtainen haaste ei niinkään lepää aktiivisuudessa päivittää blogia ja tuottaa uutta materiaalia luettavaksi, mutta tietotekniikan saralla.
Tämän haasteen päätin ottaa vastaan puoli vuotta sitten, ja jo pelkästään sivujen pohjan luominen loi lukuisia harmaita hiuksia, sekä tyhjiä punaviinipulloja. Se myös etsi reittiään ylös motivaatiokuopasta läppärin ääreen ja aina viime keväästä tähän asti, kunnes sain painaa "julkaise" nappia.
Näin ollen henkilökohtaisen moton "elämä lyhyt, käytä joka päivä uuden oppimiseen" on tullut pölyt pyyhittyä jo useampaan kertaan.

Ohessa on polkuja myös ruokablogiin, sekä viiniblogiin. Mikäli satut tätä ihmettelemään ennen kuin niihin ehdin luoda varsinaista sisältöä anna se minulle anteeksi. Työ etenee parasta mahdollista.