"Fat chicks don't climb"

gKeskiviikko lähti käyntiin vauhdikkaasti. Perinteitä vaalien olin myöhästyä koneesta Tampereella. Jotenkin aikataulut taas sekoittuivat.. Ajattelin tarvitsevani hieman säätöaikaa vähintäänkin kyseenalaisen rinkan läpivientiin turvatarkastuksesta. Loppupeleissä aikaa jäi vajaat 15 minuuttia. Onnistuin kuitenkin viemään vajaat kolme kiloa ylipainoa, kameran kolmijalan ja matillisen rommia läpi ilman suurempaaa hässäkkää.

Hahnin päässä kiiruhdin etukäteen varatulle bussireitille Frankfurtiin. Ilokseni kuulin, että bussi oli ylibuukattu ja seuraava lähti puolentoista tunnin päästä. Siirryimme kahden herrasmiehen kanssa aseman anniskelupisteelle.
Seuraava linja olikin sitten tyhjä. Matka taittui joutuin ilman välipysähdyksiä. Flo oli vastassa asemalla. Kello tuli kaksi yöllä. Painuttiin pehkuihin.

Torstai-ilta sujui miellyttävästi boulderoinnin parissa Frankfurtissa Flon ja kaverin Davidin kanssa. Boulderointi on kelpo keino harjoitella ulkokiipeilyä, sekä mainio keino tarkkailla muiden, varsinkin naiskiipeilijöiden tekniikkaa. "Fat chicks don't climb", kuului vanhemman kiipeilijän mietelause.
Illalla tarjoutfui tilaisuus nauttia hyvästä ruoasta Davidin luona. Puoliso Chatya valmisti kotikeittiön uumenissa Georgialaisen illan. Tarjolla oli salaatteja, pataa ja Chatschapuri-leipää. Herkullinen kokonaisuus vehnäleipää, jonka sisään oli leivottu juustoa. Koko koreus huuhdottiin alas Georgialaisella punaviinillä ja vodkalla. Loppuilta suoritettiin paikallisessa legendaarisen "tulitikkuaskin heitto" -pelin parissa. Mielialoja nostatti entisestään kahden intialaisen miehen sekoilu. Kaverit luulivat Chatyaa erääksi Bollywood tähdeksi.
Perjantaiaamusta päänahka tuntui muutaman tuuman liian kireälle. Auto pakattiin hiljaisuuden vallitessa. Suunnaksi valittiin Heidelberg. Alkuperäinen ajatus oli mennä kiipeilemään Ranskan puolelle, mutta hallitsevien sään jumalien oikusta Heidelberg oli ainoa mahdollisuus.

Heidelbergin kiipeilyalue on kohtalaisen hyvin varusteltu ja mainio paikka aloittaa untuvikolle. Pelipaikalla liigaan liittyi seitsemän vuotta lisää kiipeilykokemusta kun Flon bändin solisti, Anna, pääsi mukaan.
Päivä oli lämmin seisoskeluun avolouhoksen pohjalla tai kiikkumiseen kallion seinällä. Edellisen päivän boulderointi tuntui käsivarsissa ja vodka tikitti ohimoilla. Ilokseni huomasin kuitenkin pärjäävän kohtalaisen hyvin. Ennen kuin huomasikaan, oltiin seinällä vietetty jo seitsemän tuntia tehokasta peliaikaa.Alkuillasta tulkitsin mahan kouristuksia ja ääntelyjä ja tulin siihen tulokseen, että nälkä oli helvetillinen. Kiipeily muuttui laskeutumiseksi. Heidelbergissä intialainen vastasi ravinnon tarpeeseen. Syömisen jälkeen mieleen tuli juoda olutta. Flo ja David myös vaativat revanssia eilisen katkeran tappion jälkeen tulitikkuaskin heitto-pelissä. Minusta se oli mainio ajatus! Loppuillasta Anna liittyi uudemman kerran joukkoon. Muutamien voitettujen oluiden jälkeen lähdin Flon kanssa punkkaamaan Dossenheimiin.