Les Halles and Louboutines

Sunnuntai-aamu. Tunnustelin ohimoja. Ei kipu- tai pelkotiloja. Kurkistin ikkunasta. Aurinko helli matkalaisia jo aamusta. Kello näytti kahdeksaa. Tipahdin sängyltä collareihin ja hiippailin kylpyhuoneeseen. Vedin oven perässä kiinni. Peilistä katsoi verrattain freesin näköinen kaveri. Harjasin hampaat ja huuhtelin kasvoja. Ei vieläkään mitään. Keräsin varovasti kamppeita kasaan ja pujottauduin ovesta ulos. Peiton alla kävi vielä tasainen tuhina.

Hotellin kuntosali sijaitsi kakkoskerroksessa. Sisään pääsi avainkortilla. Vaatimattomalla salilla oli muutama amerikkalainen. Tein varovaisen puolen tunnin treenin ja venyttelin kaikessa rauhassa. Mieleen juolahti käydä respassa kyselemässä Harrin ja Outin huoneen numeroa. Sunnuntaibrunssivaraus oli vasta puolilta päivin.

Respassa palvelu ei lähtenyt luistamaan lähinnä omaa ajattelemattomuuttani. En tietenkään saa toisen huoneen puhelinnumeroa, kun en tiedä edes huonenumeroa. Palasin omaan huoneeseen. Tuhina oli muuttunut katkonaiseksi, mikä viesti orastavasta valveustilasta. Avasin pimennysverhot ja pienen punaviinipullon. Kaadoin lasin molemmille.

”Paljonko kello?”
”Puoli kymmenen.” valehtelin.

”Vasta yhdeksän.”
”Mutta aurinko paistaa.”
Nopea tarkastus ikkunoiden suuntaan riitti vahvistamaan tiedon todeksi.

Puoli yksitoista seisoskeltiin hotellin aulassa odottelemassa Harria ja Outia. Olin juuri aikeissa mennä haukkaamaan raitista ilmaa, kun pariskunta laskeutui hisseistä.

”Huomenta.”

Outin kanssa päätettiin vetää vielä yksi yllätys esiin. Siirryimme hotellin tiskille.

”Meille pitäisi olla postia Karppisen nimellä.”

”Juu, täällä on tällainen paketti.”

”Kiitos.”

Hetkeä myöhemmin Jenni kaivoi paketista Metropolitan Operan liput neljälle La Traviata esitykseen keskiviikoksi.

Olin etukäteen tiedottanut, että mukaan kannattaa pakata ainakin yhdet iltavaatteet. Näin kuitenkin Jennin silmistä miten pään sisällä käytiin matkalaukkua läpi. ”Mitä sinne pakkasinkaan?”

Pöytävaraukseen oli vielä yli tunti ja matkaa viitisentoista korttelia. Sää näytti säilyvän hyvänä. Lähdettiin liikkeelle jalan.

Les Halles sijaitsee 411 Park Avenuella. Saavuimme sopivasti viisi minuuttia etuajassa. Puolipäivä näytti olevan suosiossa. Vastaanottotila oli täynnä ihmisiä. Myöhemmin selvisi, että alkoholitarjoilu alkaa sunnuntaisin vasta puolenpäivän jälkeen. Eipähän mene papilta kahvit väärään kurkkuun. 

Baarissa oli vastassa Balthasar-kokoinen Taittingerin samppanjapullo. Selkeä tason pudotus eiliseen verrattuna. Scarlattossa baarin pöydällä edusti leskirouva Clicquot.

Tarjoilijat yhdistelivät kahdesta pöydästä meille nelikon. Koko menu oli tarjolla. Päätimme kuitenkin tilata brunssilistalta. Seitsemäntoista taalaa tarjosi vapaavalintaisen annoksen brunssilistalta sekä juoman. Tilattiin kolme kertaa Eggs meurette ja yksi Eggs boudin noir ja pullo bourgognen cremantea. Lisäksi oli kokeiltava maankuuluja Les Hallesin ranskanperunoita.

Miljöö oli kiireisen New Yorkilainen. Kello kaksitoista koko kioski näytti rysähtävän täyteen ja henkilökunta liikkui sen mukaisesti. Meitä palveli miellyttävä ja kohtelias, vaikkakin persjalkainen, nainen. Pitkälti varmasti hänen takiaan saatiin ruoka ajoissa, koska osa asiakkaista näytettiin hieman unohtavan.

Ruoka oli hintaansa nähden hyvää, mutta ei aiheuttanut mitään suuorgasmia. Ranskanperunoilta kai odotti enemmän. Myös brunssin yhteyteen kuuluva juoma – bloody mary – oli hieman pettymys. Liemi maistui lähinnä sulaneista jääpaloista ja ketsupista tehdylle voimajuomalle.

Brunssin jälkeen suoritettiin jalansiirtymä Madison Avenue 660:een Barney’siin. Naisten ”must-visit” -paikka. Ei kovin keittäjäystävällinen hinnoittelu. Sieltä Plaza hotellin ohitse Bergdorf Goodmanille. Tilanne näytti hetken aikaa lähtevät lapasesta. Louboutin, Dior, Sergio Rossi… Nuoria naisia suuria haaveita. Parfyymien sekamelska. Hetken aikaa näytti kuin olisi kävellyt korukauppaan. Harri löysi nopeasti jakkaran salin nurkasta. Harmittelin kotiin jäänyttä taskumattia.

Pyörittelin päässä ajatusta kaikista niistä ihmisistä, joilla oikeasti on vara kaikkeen tähän. Varmasti mainoksissa esiintyvät näyttelijät ja mallit saavat rahaa siitä kun käyttävät brändejä. Sitten joku onneton parikymppinen neito kuvittelee sen olevan arkipäivää.

Onko brändit vain statuskysymys? Jennin mukaan on, mutta osa merkkikengistä on myös hyviä jalassa. Luotan tässä Jennin sanaan. Lopultakin onhan meillä miehillä hienot autot ja paremmat konjakkipullot.

Ilta eskaloitui hotellihuoneeseen. Varustettuna eväillä ja viinillä leiriydyttiin telkun eteen. Oli sunnuntai-ilta ja Golden Globesit. Lähetys alkoi kuudelta. Jännitettiin tunnelmaa koko porukalla meidän huoneessa. Kaksi tuntia pukujuhlaa ja samppanjaa myöhemmin alkoi varsinainen palkintojen jako. Pitkä päivä painoi puntissa siihen tahtiin, että silmä alkoi painua väkisin kiinni. Pää kellahti pari kertaa kaverin kylkeä vasten. Seuraavan kerran tavattiin aamulla.