Pyörittelin kynää sormien välissä ja katselin ulapalla
keinuvia troolareita. Alukset laskevat ankkuriin lähempänä paratiisisaarta
viikonloppuisin. Ilmeisesti kalastajiakin janotti. Siemaisin margaritaa lasin
reunasta, mihin suola oli kuuman kosteassa ilmassa jo ajat sitten sulanut. Mietin
mitä jäi käteen kuukaudesta kuumassa, kylmässä, märässä ja pölyisessä
Nepalissa.
Välillä kuulee kavereiden suusta ihmetystä miksi pitää
rääkätä itseään jossain maailman selällä. Eikö voi vain varata hotellia Bilbaosta,
käydä parissa museossa, kivassa ravintolassa ja juoda itsensä miellyttävään
nousuhumalaan ennen kuin johdattelee vaimon takaisin huoneeseen? Kyllä
niitäkin reissuja tehdään.
Lomalle mennään lepuuttamaan hermoja arjen raadannasta, hankkimaan
mukavia kokemuksia ja elämään elämyksiä. Nuorempana tehtiin reppureissuja,
koska ei ollut varaa muuhunkaan. Vuonna 2016 ikäluokat -84 ja -89, joista suurin
osa tuttavistani koostuu, ovat päässeet työelämään kiinni. Rahaa jää valita
hotelleista itseään miellyttävin. Pätäkkää kärsii hiukan polttaa jos
ylimääräinen satasen satsaus takaa viihtyvyyden. Allekirjoitan. On mukava, kun
aamuisin ei peiliin tarvitse katsoa aamupalalle lähtiessä. Joku Marriotin
henkilökunnasta voi kahvin, croissantin ja tuoremehun kantaa huoneeseen asti –
ja muistakaa se sanomalehti ja samppanja!
Aamiaisen jälkeen haluan ehkä
parantaa krapulaa hotellin altaalla, ainakin parina päivänä. Jos ollaan Pariisissa Eiffel-tornissa on käytävä, ehkä syötävä. Marseillessa taas on mukava
ulkoiluttaa uutta Henri Lloydin pikeepaitaa satamassa, katsella isoja jahteja
ja juoda kahvit paikallisella Mattolaiturilla. Milanon Galleria Vittorio
Emanuele on checkattava. Siellä näkee julkkiksia. Jotain Galleriasta on syytä
ostaakin, että sulautuu joukkoon. Iltaisin se Hard Rock Cafe - ei välttämättä
paras tai halvin, mutta hyväksi havaittu viime reissulta. Ravintola ei ole korkkarietäisyydellä, mutta
taksi vie. Jälkiruokakahvin kanssa konjakkia – sitä ”äx-oota”. Lentokentällä muistan: ne tuliaiset!
Viikon lomailun jälkeen saattaa se ainainen maanantai
näyttäytyä aika harmaana. Kotona aamulla, tukka pörröllä, keitetty sumppi ei
maistu kuin venetsialaisessa Cafe Florianissa. Lisää routaa tupaan kantaa
ajatus taas uudesta putkesta siinä arjen harmaassa. Loma ei voisi olla
kauempana. Illalla telkkarissa Miljonääriäidit jatkavat sunnuntaielämäänsä.
Lähde Nepaliin. Nepalissa riittää ihmeteltävää. Vaikka elintaso on alhaisempi kuin koto-suomessa, ihmiset ovat iloisia, eikä poliisi pamputa. Turismi on tulonlähde, meillä se on riesa. Nepalissa pienelläkin rahalla saa ja aasilla pääsee. Sisällä saa, tai ei saa, polttaa. Sähköt saattavat mennä kesken leffan, mutta alakerran baari avataan vaikka taskulampun valossa. Ravintolasta saa hyvää tai pahaa ruokaa. Kanan saa KFC:stä fritattuna tai kanalasta elävänä. Muistona jää jollain tasolla hallittu kaaos, nipotuksen puute, kylmät suihkut, kissojen paljous, rottien vähyys, iloiset ihmiset ja iltaruoan kyniminen hotellin takapihalla. Kun menen kotiin, jaksan taas vuoden nauttia lattialämmityksestä, kuumasta suihkusta, marketin valikoimasta ja nipotuksesta. Elämä kotosalla ei olekaan niin kurjaa. Telkkarissa Bear Grylls käy yöpuulle kamelin rintakehän sisään. Hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti