Nuorgamin Emmillä YLEssä on silloin tällöin meikäläisen makuhermoja kutkuttelevia mielipiteitä. 25.1. Nuorgami suositteli laiskoja aamuja rakastajan lakanoissa askelkyykkyjen sijaan. Itse toki tekisin askelkyykyt alkulämmittelynä ennen painimaalle siirtymistä. Liikunnan varsinainen muoto ei tosin liene mielipiteen keskiössä. Sen sijaan Nuorgami kirjoittaa polyamoriasta osana identiteettiä ja kapitalismikritiikkiä.
 |
| MGM/Ringer illustration |
Polyamoria on kriittinen ajatukselle, että
yksilö, rilluvuosien jälkeen, gravitoisi automaattisesti kohden kahdenvälistä
parisuhdetta. Ajatus resonoi Michel Foucault’n ymmärryksen kanssa
seksuaalisuudesta historiallisena yhteiskunnan sortotyökaluna. Teoksessaan History
of Sexuality (1976) Foucault kuitenkin esittää nyky-yhteiskunnan kiinnostuksen
yksilötason seksuaalisuuden sääntelyyn hälvenneen kapitalistisen yhteiskunnan
kehittymisen myötä lännessä (vrt. Viktoriaaniseen Britanniaan). Sen
sijaan seksuaalisuus tulisi nähdä enemmän „elinvoiman“ (biopower)
ohjailuna yhteiskunnassa. Pähkinänkuoressa seksuaalisuus tulisi ymmärtää (kapitalistisen)
yhteiskunnan väestön ohjailuna tiettyihin sen tarkoituksia palveleviin
aktiviteetteihin.
Nourgamin polyamorinen kapitalismikritiikki
vaatii siis ajan nipistämistä yhteiskunnallisesti tuottavista toimista
painimaalla pelehtimiseen useamman rakastajan kanssa. Jokaisella on vain 24
tuntia päivässä käyttää eri touhuihin ja jokainen tuottamaton tunti on askel
kohti elinvoiman ohjautumista ei-kapitalistisiin tarkoituksiin. Käytännössä se tarkoittaa
välikäden eliminoimista suunnittelusta.
Olisin taipuvainen mieltämään markkinatalouden
kritiikiksi jo vapaa-ajan käyttämisen laatuajan viettoon yhden perheen kanssa. Leo
Stranius (2022) kirjoitti kroonisesta ajan puutteesta nyky-yhteiskunnassa ja
kuinka saavuttaa minuuttiaikataululla enemmän. Mieleen tulee kansantaiteilija
Leskisen sanoitukset:
„Kadehdi en niitä jotka luotuja on
kaksoiselämään.
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi
tätä yhtäkään.“
Liian usein tehokas vapaa-aika tarkoittaa
taksimatkaa töistä kuntosalille tai ravintolapöytään aikatehokkuuden
maksimoimiseksi. Jotkut puhuvat myös spontaanien nautintojen, kuten seksin,
kirjoittamista kalenteriin. Puolihalvaantuneeseen nenään tämä haiskahtaa prosessinomaiselle
pakkosuorittamiselle.
Tällainen vapaa-ajan vietto „steroideilla“ kompensoi
menetettyä aikaa. Nuorgami yritti kuvitella moraalista paniikkia, mikä
syntyisi, jos joku ehdottaisi lasten viemistä hoitajalla seksitreffien ajaksi.
Saatua nautintoa kun ei voi mitata BKT:lla. Funktiosta tosin taisi unohtua seksin
epäsuoravaikutus valtion verotuloihin. Hoitaja saamasta palkasta maksetaan
tulovero. Pariskunta siis osallistuu kuninkaan aarteen keräämiseen myös
vapaa-ajallaan. Se on kaukana kapitalismin kritiikistä.
Nykysuomessa rehellisyyden nimissä mieleen tulee
toisaalta lähinnä kävelylenkki ja kunnankirjasto, missä ei jollain lailla
osallistuisi veronmaksutalkoisiin. Siksi ajatus seksistä markkinatalouden
kritiikkinä on ihan validi. Ainakaan kyse ei ole lisäkulutuksesta
kuluttaakseen, kuten taksimatkassa ravintolaan.
Nuorgamin kanssa lienemme samaa mieltä
kuitenkin siitä, että keskiöön pitäisi nostaa vapaa-ajan vietto, missä
kuluttaminen ei ole itseisarvo. Arvokasta aikaa voinee viettää muillakin
konsteilla. Omalla kohdallani olen yrittänyt luovia kohden runsaampaa vapaa-aikaa,
jolloin aikaa jää enemmän suunnitelmalliseen ajankäyttöön ja primaaritarpeiden
(ravinto, liikunta, seksi) edukkaaseen tyydyttämiseen.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
- Puolihalvaantunut kokki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti