Pinnan alle - SCUBA 1/2

Pitkästä aikaa yö meni ilman ylimääräistä vessatrafiikkia. Heräilin virkeänä vartin yli seitsemän ja lähdin nuuhkimaan mistä saisi kahvia. Haaveilin aamupäivästä riippumatossa bungalowin edessä kahvipannun ja kirjan kanssa. Oman hotellin porukka pettymyksekseni ilmoitti, ettei kahvi nouse ennen kasia. Naapurikiska otti sentään tilauksen vastaan. Sanoin hakevani lompakon. 

Päivän epistolaan kuului suomalaisen Koh Tao Diversin toimiston tiedustelu. Sinne lähdettiin jalkamiehenä ennen kymmentä. Toimisto löytyi luultua helpommin ja soppari alkeiskoulutuksesta saatiin aikaan. Palvelu oli jäykkää, mutta asiallista. Teoriaosuus alkaisi omatoimisena vielä samana päivänä. Ensin kuitenkin uimaan ja lounaalle.

Seuraavana aamuna hain kahvin läheisestä coffee housesta. Olin pöyristynyt oman hotellin kahvista. Yöllä sateli vettä parissa erässä ja tie tulvi. Sadeviitat päällä siirryimme toimistolle. Päivä polkaistiin käyntiin teoriaosuudella ja edellisen kertauksella. Teoria oli ihan mielenkiintoista sekin ja antoi lisäaikaa henkiselle valmistautumiselle veteen menoon.  

Iltapäivällä sade alkoi hellittää samalla kun valmistelimme sukelluspaketteja kisakondikseen. Purkamista kokoamista ja taas purkamista. Yhden aikoihin siirryimme pullot selässä kaikki 50 m toimistolta rantaan. Vesi oli aikamoista puuroa. Raahasin itseni ja laitteet rinnan syvyyteen. Kouluttaja Eve Starckilla oli takana noin 300 sukellusta, joista iso osa Suomessa. Kortti oli hankittu 2004 Australiassa.

Aloitimme harjoittelemalla naaman kastamista veteen regulaattori suussa. Puolustusvoimien ehdollistamana tein työtä käskettyä. Olin varma, että lopputulos olisi pärskimistä ja nuhan runtelemien nenäonteloiden aukeaminen. Toiveikkaana dippasin. Yllätyksekseni henki jatkoi kulkemistaan raatoon vallan normaalisti. Jennillä toisaalta oli ongelmia voittaa antipatioitaan. Tovin maanittelun jälkeen naama hävisi pinnan alle. Seuraavaksi laskeuduttiin polvilleen pohjaan maski päässä. Jenni ei tahtonut osata rauhoittua pinnan alla. Polvilleen meno onnistui pari kertaa, mutta pinnalle tyttö pulpahti kuin pullon korkki. Omia touhujani tehdessä onnistuin minäkin saamaan vettä henkeeni kun pelasin maskin tyhjennysharjoitteen kanssa.

Tunnin puljaamisen jälkeen palasimme rantsuun. Jennille oli lyöty luu kurkkuun. Pinnalle ei saanut nousta paniikissa, tai siinä menisi henki. Otimme maskit ja snorkkelit lainaan loppuillaksi omatoimiharjoittelua varten.

Aamukahvin jälkeen palasimme yhtä jalkaa toimistolle. Jenni oli yön aikana tullut siihen tulokseen ettei jatkaisi kurssia. Meikälainen alkoi tutustua turvallisuusteoriaan ja Jenni Sairee Beachin margaritoihin. Kamat kantoon ja veteen. Tykkäsin Starckin tyylistä. Sopivan särmä meininki. Kysyin kauanko happipullon täyttöön menee kompressorilla aikaa. Sain vastauksen, ettei kukaan tiedä, ne kun käyttävät paineilmaa, ei happea. Asia kunnossa!

Puolen tunnin päästä oltiin taas vedessä. Paritarkastus OK, sukelletaan! Rimmelit asianmukaisesti päällä aloin vajota pinnan alle. Ensimmäisen ”dyykin” epistolassa oli pohja- ja pintataitoja. Harjoiteltiin maskin poisottoa, regun poistamista, ilman jakoa parin kanssa, hätänousua ja koko SCUBA-gearin irrottamista ja päälle pukemista pinnan alla. Lopuksi hiukan vapaamuotoisemmin sukeltelua. Pidin paikkani oikealla Starckin takana navigoidessa. Välillä sain raportoida barit pullossani. Pohja-aikaa kertyi noin kolme varttia ja syvyyttä viitisen metriä.

Noin tunnin kuluttua vatsa tuhisi tyytyväisenä nautitusta lounaasta ja pullo painoi taas hartioita. Aurinko kurkisteli pilvien lomasta ja sade oli lakannut. Toisella sukelluksella kerrattaisiin opitut taidot ja uutena juttuna syvyyttä hiukan lisättiin. Harjoittelin hengittämistä rikkinäisestä, jatkuvasti syöttävästä, regusta. Lisäksi Starck uhkasi katkaista ilmansyötön minulta ja saisin suorittaa hätänousun. Jännittävää!

Paritarkastus ja veteen. Kertaustemppujen kanssa toilailtua noin 4 metrin syvyydessä Eve katkaisi ilman syötön. Tarkastelin painemittaria, kun neula kääntyi lounaaseen punaiselle alueella ja pysähtyi nollaan. Finito. Hikkamainen tunne kävi nielussa. Viittasin kurkkua leikkaavalla eleellä merkiksi, että ilma oli loppu. Sitten kohti pintaa leijumaan. Suusta pulputteli pientä kuplaa nousun ajan. Aurinko näytti paistavan pinnan yläpuolella. Maskin puristus otsassa alkoi hellittää.

Pinnalle pompsahduksen jälkeen aloin puhkua ilmaa kelluntaliiviin. Ylös alas pinnalla. Keuhkot täyteen, keuhkot tyhjäksi kunnes liivissä oli tarpeeksi ilmaa kelluttamaan. Ilmaa. Paineet pois ja vajoaminen alkoi taas. Jäljellä oli vielä muutamia pohjataitoja ja vapaampaa sukellusta, missä sivutuotteena oppi nosteen hallintaa keuhkoilla. Tauon aikana Starck oli anastanut osan painovyöstäni, joten ei ollut varaa haukkoa keuhkojen täydeltä pullotettua, jos mieli pysyä pohjalla.

Nosteen hallinta kuitenkin tuntui sujuvan ihan hyvin. Vertasin sitä ennakoivaan ajoon: viive hengittämisen ja sen vaikutuksen välillä, oli noin 4-5 sekuntia. Kun tiesi mihin oli menossa ja oliko pohjassa esteitä, hengityksen pystyi ennakoimaan sen mukaisesti.

Toiselle dyykille sain lisähärpäkkeeksi sukellustietokoneen. Isoa rannekelloa muistuttava aparaatti, joka toisin kuin monet kämmenmikrot, lähti automaattisesti toimimaan kastuessaan. Siitä oli kätevä seurailla pohja-aikaa, lämpötilaa, syvyyttä ja nousunopeuksia.

Sukelluksen aikana Eve länttäsi minulle kouraan kompassin ja kehotti elein navigoimaan kohti rantaa. Otin suunnan ja viittilöin myös pohjoisesta tulevaa virtausta. Meidän pitäisi aika-ajoin tehdä pientä sivuttaissiirtymää pohjoisen suuntaan.

Tovin uinnin jälkeen alettiin olla lähempänä rantsua ja paine pullossa alkoi kehoitella pintaa kohden. Pyysin saada laukaista merkkipoijun pintaan. Sain luvan. Hetken otsan raavinnan jälkeen sain kuin sainkin viirin täyttymään uloshengitysilmalla. Se lähti iloisesti kieppumaan pintaa kohden merkiksi veneilijöille, että täältä tullaan. Tietokone kertoi pohja-ajaksi 54min.

Majalla Jenni oli lukemassa. Suuntasimme tuota pikaa illalliselle. Nälkä oli karmiva. Sukeltajaa riivaa, ohuesti kehittyvän addiktion lisäksi, jatkuva virtsaamisen tarve. Illallisella kun tähän yhtälöön kaataa muutaman oluen lopputuloksena on paljon ajanviettoa poikien posliiniosastolla. Tulomatkalla ostin uuden T-paidan, koska vanha alkoi haista etikalle. Täällä mikään ei kuiva.